Karkkilan kaupunki

Karkkila on yksi maamme nopeimmin kasvavista kaupungeista. Tähän ovat vaikuttaneet kaupungin keskeinen sijainti, työvoiman saatavuus, hyvät palvelut sekä viihtyisä asuinympäristö.

Tietoa Karkkilan kaupungista

Perustettu	1977
Väestö	8 813 asukasta	(31.12.2006)
Pinta-ala	255,32 km2
Maapinta-ala	242,37 km2
Vesipinta-ala	12,95 km2	(sisävesiä)
Asukastiheys	35 asukasta/km2

Tuloveroprosentti	19,75 %	(v. 2007)
Yleinen kiinteistöveroprosentti	0,75 %	(v. 2007)

Kaupunginjohtaja	Minna Karhunen
Kotisivut	www.karkkila.fi
Sähköposti	kirjaamo@karkkila.fi

Karkkilan sijainti

Lääni	Etelä-Suomen lääni
Maakunta	Uudenmaan maakunta

Karkkilan historia

Pahajärven rannoille syntyy asutusta

Kun hämäläiset vaelsivat muinoin erä- ja kaupparetkillään muodostivat Länsi-Uudenmaan vesitiet luonnollisen kulkureitin. Näin alkoi myös Pahajärven rantojen hidas asuttaminen ja samalla Karkkilan historia. Vuonna 1654 muodostettiin rannan kylistä kappeliseurakunta, joka sai kristillisemmän nimen Pyhäjärvi.

Karjaanjoen laaksossa uinuvan syrjäisen viljelysseudun rauha rikkoutui, kun syytinkimies Eerikki Eerikinpoika Saares 1800-luvun alussa löysi Kulosuonmäeltä, Pyhäjärven pohjoispuolelta kumman painavan kiven. Pian kaikuivat ensimmäiset räjähdykset rautakaivoksen toiminnan alkamisen merkiksi, ja vuonna 1823 virtasi sula rauta Karkin kosken, Högforsin, partaalle rakennetussa masuunissa.

Rauta tuo leivän pöytään

Masuunista kehittyi valimo. Vuonna 1911 valmistunutta Hyvinkäälle vievää kapearaiteista rataa pitkin kulki vuosi vuodelta pitempiä tavaravaunuletkoja. Kivi muuttui raudaksi, rauta leiväksi. Entisistä renkipojista, matalien torppien kasvateista tuli 'höökiläisiä", ammattimiehiä aikansa edistyneimmän teknologian palveluksessa. Joen rinteille nousi punamultaisia työläisasumuksia toinen toisen viereen. Raskas työ ja ankarat elinolot loivat tiiviin työläisyhteisön, jonka aatemaailma ja kulttuuri ovat yhä Karkkilan elävää perintöä.

Högforsin tehtaasta kasvoi suurvalimo. Sen keskuslämmityslaitteet, liedet ja kotitaloustarvikkeet tunnettiin maamme rajojen ulkopuolellakin. Parhaimmillaan 1950—60-luvulla tuotantolaitos työllisti lähes puolet Karkkilan työikäisestä väestöstä.

Högforsin tehdasmiljöön vanhoja, alkuperäiseen tarkoitukseensa tarpeettomiksi käyneiltä rakennuksia on saneerattu muun muassa pienyritys-, virasto- ja palvetoimintakäyttöön. Tehtaalaisten entisiä asuinalueita on kunnostettu asunnoiksi perinteiseen ulkoasuun kajoamatta. Osa Fagerkullasta on entisöity valimotyöväen asuinmuseoksi, ja tehtaan vanhaan konttorirakennukseen on perustettu valimoteollisuuden vaiheista kertova museo. Högforsin ruukin vanha masuuni on entistetty, ja Kulosuonmäen kaivosten entistäminen on suunnitteilla.

Nuori kaupunki metsämaisemissa

Karkkila syntyi vuonna 1932, kun Pyhäjärven keskus erotettiin Karkkilan kauppalaksi. Pyhäjärvi ja Karkkila yhdistyivät jälleen vuonna 1969, ja vuodesta 1977 on Karkkila ollut kaupunki.

Keskusta tiivistyy 2OO-vuotiaan puukirkon ympärille. Vanhat rakennukset värittävät korkeiden kerrostalojen ja matalien liikehuoneistojen suoraviivaista rytmiä. Nyhkälän harju työntyy torin tuntumaan, ja Pyhäjärvi vilkkuu talojen lomasta ja Karjaanjoki kiemurtelee halki kaupungin. Ympäristö on kumpuilevaa, järvien, lampien ja peltoaukeiden pirstomaa metsämaisemaa.